Mia Anttila asuu noin 900 asukkaan Maksniemessä yhdessä miehensä ja 3- ja 5-luokkalaisten poikiensa kanssa. Kylässä on hyvä asua.
– Itse ehdottelin jossain vaiheessa Oulun seudulle muuttamista, mutta alun perin simolainen mieheni piti päänsä – Simosta ei lähdetä, Mia naurahtaa.
Logistiikkainsinööriksi opiskellut Mia työskenteli Tervolassa Paakkola Conveyrsilla, joka ajautui konkurssiin vuonna 2014. Puolen vuoden työttömyyden aikana virisi ajatus omasta yrityksestä ja lopulta Mia päätti kokeilla, voisiko pitkäaikainen leivontaharrastus jalostua elannoksi. Mia on itseoppinut kakkutaituri, joka ennen yrityksensä perustamista auttoi ystäviä leipomisessa yhä useammin ja useammin.
– Kavereilta alkoi tulla kommenttia, että kakkuni voisivat kelvata suuremmallekin asiakaskunnalle. Nykyään juhliin halutaan näyttäviä kakkuja ja ihmiset alkavat huomata sellaisten tekemiseen vaadittavan työmäärän, Mia miettii.
– Se ajattelutapa, että ei kehdata teettää muilla, on poistumassa pikku hiljaa. Kakkutilausten määrä on kasvanut koko ajan ja niitä tulee kauempaakin.
Mia alkoi selvitellä yrityksen perustamisen mahdollisuutta ja pääsi alkuun Simon kunnassa työskentelevän Heikki Pennasen avulla. Avun määrä yllätti positiivisesti.
– Apua saa niin paljon kuin osaa pyytää! Sain apua Simon kunnan lisäksi Digipoliksesta, Meri-Lapin Startista, Peräpohjolan Leaderista ja Helmin lounaskahvilan entiseltä yrittäjältä Vuokko Isokäännältä, joka auttoi liiketoimintasuunnitelman tekemisessä.
Tilat yritykselle löytyivät puolentoista kilometrin päästä Anttilan kotoa. Maksniemessä aiemmin toimineen elintarvikekioskin tilat olivat olleet tyhjillään muutamia vuosia ja ennen toiminnan aloittamista tilat piti remontoida.
– Tämähän oli aika kaameassa kunnossa. Purimme väliseiniä ja uusimme pintoja ja koneita.
Remonttiaikataulu osoittautui epärealistiseksi, mutta lopulta paikka saatiin auki kesällä 2015.
– Eräänä päivänä vain laitoimme pihaan kyltin, että nyt olemme avanneet. Viikon päästä siitä tarjosimme avajaisten kunniaksi asiakkaille vohvelikahvit, Mia kertoo.
Alueen asukkaat olivat jo osanneet odottaa paikan aukeamista ja ottivat uudet palvelut vastaan ilolla. Kylässä aiemmin toimineet pankit, kaupat, baarit ja posti kun ovat lopettaneet toimintansa yksi toisensa jälkeen. Nyt Kaneliässän katon alta saa grillituotteita, leivonnaisia, peruselintarvikkeita ja jopa sisustustuotteita. Veikkauksiakaan ei enää tarvitse lähteä viemään Simoon tai Kemiin asti.
– Pelkkä elintarvikekioski ei tässä menestyisi, vaan pitää olla monenlaista, Mia miettii.
– Ihmiset käyvät syömässä ja hakevat ruokaa kotiin. Puuttuva maitopurkki tai jauhopussi on näppärä hakea tästä sen sijaan, että pitäisi lähteä ajamaan kauemmas. Leivontatilauksista saa lisää myyntiä.
Mia myöntää yrittäjyyden olevan välillä rankkaa, mutta toisaalta kukaan ei ole käskemässä ja mukavien ihmisten kanssa saa olla tekemisissä päivittäin.
– Kyllähän tämä vaatii paljon työtä eikä viikkotyötunteja välillä uskalla laskea edes itsekseen.
Päänvaivaa aiheuttaa myös kiireapulaisten ja tuuraajien löytäminen.
– Sitä ei ihan kenelle tahansa luottaisi yritystään. Olen koittanut löytää apua enemmänkin puskaradion kautta, kuin laittamalla paikan julkiseen hakuun, Mia toteaa.
– Olen onneksi löytänyt jotain hyviä tyyppejä ja saanut apua lähipiiriltä. Vanhempi poikakin odottaa kovasti, että pääsisi suorittamaan hygieniapassin ja sen jälkeen auttamaan.
Tulevaisuudessa Mian toiveissa on yrityksen toiminnan kehittäminen ja yhden vakituisen työntekijän palkkaaminen. Nelostietä ohikulkevien houkuttelu asiakkaiksi entistä enemmän on myös mietinnän alla. Lyhyenkin tapaamisen aikana käy selväksi, että Mia omaa yrittäjälle hyvin tärkeitä ominaisuuksia – positiivisuuden ja sen, ettei pelkää epäonnistumista, ainakaan liikaa.
– Olen antanut itselleni luvan ajatella, ettei yrityksen ole pakko olla loppuelämäni projekti, jota pitää jatkaa loputtomiin, vaikka olisi vaikeaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin ja yrittäjyyteen, Mia hymyilee.
Liiketilat kuntoon ja yritys käyntiin maaseuturahaston tuella
Peräpohjolan Leader myönsi Mian kioskikahvilalle tukea maaseuturahastosta liiketilan remontoitiin ja laitehankintoihin. Remontti mahdollisti kahvila- ja grillituotteiden valmistamisen paikan päällä. Kiinteistössä ei ollut keittiötiloja aiemmin ollenkaan.
Mia Anttila kertoo tuen vaikuttaneen remontin laajuuteen ja siihen, että laitteet pystyttiin ostamaan uusina. Tukimahdollisuudesta Mia kuuli ensimmäistä kertaa Simon kunnan Heikki Pennaselta.
– En ollut voinut ajatellakaan, että tilojen remontoinkiin voisi saada tukea, Mia kertoo.
Tuen hakeminen on oma, aika vaativa urakkansa, jonka Miakin huomasi.
– Tosi paljon työtähän se vaati. Vaikeiden sanojen keskelle kaipaisi enemmän selkokieltä ja konkretiaa. Sain kuitenkin hakuvaiheessa tosi paljon apua Peräpohjolan Leaderin Lauralta, Mia kiittelee.
– Tuenhakuprosessi vaati hakijalta kärsivällisyyttä, koska tekniset ongelmat viivästyttivät hankkeen valmistelua ja käsittelyä, toteaa Peräpohjolan Leaderin toiminnanjohtaja Laura Vilander.
Lue lisää asiakastarinoita: Lapin keinon sivuilta
